19.6.1985

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan Oy Primula Ab:n syytteestä 13.4.1983 julistamassaan päätöksessä lausunut selvitetyksi, että Terttu S oli tammikuun 1977 ja helmikuun 1982 välisenä aikana Helsingissä toimiessaan yhtiön palkanlaskijana, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, valmistanut yhtiön toimihenkilöiden ja työntekijöiden osalta tekaistuja palkkayhteenvetoja ja kassasta maksettavia palkkalaskelmia sekä valmistamillaan valheellisilla laskelmilla erehdyttänyt yhtiön kassanhoitajan antamaan hänelle rahaa laskelman kulloinkin osoittaman määrän useita kertoja kuukausittain aiheuttaen yhtiölle yhteensä 653.592,02 markan tappion. Menettelynsä salatakseen Terttu S oli ATK-korjausajoa hyväksi käyttäen vähentänyt nostamansa rahamäärät asianomaiselta palkansaajalta, jolloin nostot eivät olleet näkyneet palkansaajan palkkalaskelmassa, sekä kirjoittanut käsin verokirjaliitteet niiden henkilöiden osalta, joille hän oli merkinnyt olematonta lisäpalkkaa, hävittäen samalla koneellisesti valmistuneet liitteet, joista lisäpalkka olisi näkynyt.

Raastuvanoikeus on katsonut edelleen, että Terttu S:n mies, autonkuljettaja Pentti S oli vuoden 1979 ja helmikuun 1982 välisenä aikana Mäntsälässä vastaanottanut Terttu S:ltä rahaa noin 100 markkaa päivittäin, vaikka hänellä oli ollut perusteltua syytä epäillä rahojen saantoa laittomaksi, ja käyttänyt rahat jokapäiväisiin menoihinsa sekä erilaisiin hankintoihin.

Kun Terttu S oli suorittanut yhtiölle korvaukseksi 25.500 markkaa, hänen yhtiölle korvattava määrä oli 628.092,02 markkaa. Pertti S oli suostunut korvaamaan yhteisvastuullisesti Terttu S:n kanssa yhtiölle aiheutuneen vahingon vuoden 1979 ja helmikuun 1982 väliseltä ajalta, minkä vahingon määräksi raastuvanoikeus asiassa esitetyn selvityksen perusteella on katsonut 458.891,20 markkaa. S:n puolisot olivat 11.2.1982 sitoutuneet suorittamaan yhtiölle aiheutuneen vahingon määrälle 14 prosentin koron.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, tuomitessaan Terttu S:n jatketusta erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdystä petoksesta vankeusrangaistukseen, velvoittanut hänet korvamaan yhtiölle sanotut 628.092 markkaa 2 penniä 14 prosentin korkoineen 11.2.1982 lukien, jonka määrän maksamiseen jutussa myös rangaistukseen tuomitun Pentti S:n oli yhteisvastuullisesti osallistuttava 458.891,20 markalla mainituin tavoin laskettavine korkoineen. Lisäksi Terttu S on velvoitettu yhteisvastuullisesti Pertti S:n kanssa korvaamaan yhtiölle asian selvittämisestä johtuneista kustannuksista tilintarkastajan kulut 9.700, ulkopuolisen työvoiman käyttämisestä aiheutuneet kulut 25.216,20 ja yhtiön oman henkilökunnan kuluista kohtuulliset 20.000 markkaa eli yhteensä 54.916 markkaa 80 penniä sekä oikeudenkäyntikulut 800 markkaa.

Helsingin hovioikeus, jonka tutkittavaksi Terttu S oli valittamalla saanut jutun vaatien, paitsi muuta, hänen maksettavakseen tuomitun vahingonkorvauksen kohtuullistamista, on 9.10.1984 antamansa päätöksen perusteluina lausunut, että Terttu S:n korvausvelvollisuutta sovelletaan vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettujen erityisten syiden nojalla, koska koko vahingonkorvausmäärän maksaminen korkoineen muodostuisi hänelle huomioon ottaen hänen työttömyytensä, elatusvelvollisuutensa ja varallisuusolonsa ilmeisesti liian vaikeaksi siitäkin huolimatta, että Pertti S on velvoitettu yhteisvastuullisesti osallistumaan korvaukseen 458.891,20 markan osalta. S:n puolisot olivat sitä paitsi 11.2.1982 sitoutuneet yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiölle anastetut varat ja suorittamaan vahingonkorvaukselle 14 prosentin koron. Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, alentanut Terttu S:n yhtiölle maksettavan vahingonkorvauksen kateisiin jääneistä rahoista 458.891,20 markkaan raastuvanoikeuden määräämine korkoineen.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

Oy Primula Ab on pyytänyt valituslupaa katsoen, ettei sille tuomittua vahingonkorvausta voida sovitella hovioikeuden mainitsemin perustein. Yhtiö on vaatinut vahingonkorvauksen tuomitsemista täysimääräisenä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Yhtiölle on myönnetty valituslupa 12.2.1985. Terttu S on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU